Ikea lack art

Muutin tyttöystäväni kanssa yhteen ja hän toi vanhasta asunnostaan Ikean lack pöydän. Kai se "Kuuluu pakettiin". Toisaalta heitän myslistä rusinat pois, vaikka ne kuuluvat pakettiin. Joka tapauksessa asuin nyt tämän paperisen pöydän kanssa. En kuitenkaan halunnut sen joutuvan kaatopaikalle. Ratkaisu oli kuitenkin yksinkertainen. Päätin käyttää valkoista pintaa canvaksena.

Muokkasin kuvan tietokoneella sarjakuvapikseleiksi. Pitkällä viivottimella ja lyijykynällä piirsin 60*60 ruudukon. Sain 1860 pikselin alustan, johon jäljensin pikseli kerrallaan kuvan permanenttitussilla. Lopuksi pyyhin lyijykynän varovasti pois. Oikeastaan piirtotaitoja tämä työ ei vaadi. Ennemmin tarvitaan hermoja kopioida 1800 pistettä.

Pupun korva lähikuvana

Pidän tästä kuvasta, joka näyttää läheltä sotkulta, mutta avautuu kauenmpaa. Lisäksi pelastin yhden pöydän, joka hajoaa käytössä, mutta ei luonnossa.

Pokkarihylly

Tämä pieni ja näppärä hylly tuli tyttöystävälle joululahjaksi. Tein sen aiemman hyllyn lisäosaksi. Valitettavasti rautakaupassa oli sopiva liimalevy loppu, joten suuntasin taas puuroskiksille.

Ideana oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen pokkarihylly tarkkojen mittojen mukaan. Siihen mahtuu tyttöystävän Ajanpyörä-kirjasarja, mutta ei mitään muuta. Ajattelin, että saan pidettyä hyllyn siten siistin näköisenä. Ilmeisesti kuitenkin sen päälle voi kasata mitä sattuu. Liitokset vahvistin vanerilla. 

Hyvää joulua

Hyvää tekemällä tehtyä joulua. Tässä bloggauksessa olen askarrellut joulutähden.

Runko syntyi jämälaudoista, liimasta ja ruuveista. Pintaan kultaspray ja kuusen koristenauhaa.Valot patterilla toimivista ledvaloista. Kyllä ledit on kivoja. Tämän tähden tein työpaikan joulujuhlaan. Vinssasin koripallotelineen avulla kattoon. Loman ajan se koristaa kotia.

Ainakin se on herättänyt keskustelua.

Diy light

Eteinen oli pimeä eli tarvitsin lampun. Kiersin kaikki Oulun valmistavaraliikkeet ja petyin. Päätin siis tehdä itse. Ostin valmiin johtosarjan sähköturvallisuuden nimissä.

Hain ideaa hakusanalla "diy light" ja yllätyin mihin kaikkialle ihmiset valoja lisäävät. Paljouden pulassa päätin yksinkertaistaa suunnitelmaani.

a) Clas Ohlsonin johtosarja rajoitti painon kahteen kiloon
b) Varjostimen pohjassa piti olla reikä johdolle tai se piti olla porattavissa. 

Mietin siis muutaman päivän nämä ehdot täyttävää esinettä ja yllätyin vaihtoehtojen määrästä. Nyt ymmärrän niitä, jotka ripustavat sen pastasiivilän kattoon. Lopulta päädyin uudelleen johdottamaan tyttökaverin -Lykta yöpöydänlampun. 
Ideaan meni viikko. Toteutus tapahtui vartissa. 

Radion uusi elämä

Olin kauan suunnitellut uutta tv-tasoa. Piirrustukset olivat valmiina, kun tämä vaihtoehto löytyi sattumalta. Alkuaan kaappi on toiminut Philipsin radiona ja levysoittimena. Löysin lyijykynämerkinnän "52", joka sopisi valmistusvuodeksi. Olkoon siis niin.

Koko hökötyksen kunto oli karmea. Radiosta ja levysoittimesta puuttui osia ja lisäksi kaapista löytyi kaksi nyrkillistä irronnutta rojua. Yksi jaloista oli katkennut ja pinnat olivat aikansa eläneet. Itse kaappi on kuitenkin lujaa tekoa. Se on tehty käsityönä ja kestänyt kymmeniä vuosia.

Isän autotallissa poistimme tyttökaverin kanssa koneistot, putsasimme kaiken, hioimme kevyesti ja lakkasimme kahteen kertaan. Kuvassa näkyvän "läppärihyllyn" tein teknisentyön jäterimoista liimalevynä. Lähes samaan tulokseen olisin päässyt rautakaupan liimalevyn kanssa, mutta olen aina säälinyt noita hukkarimoja. Rimoista saa myös hiukan persoonallisempaa jälkeä. Petsasin hyllyn ja hioin pinnan uudelleen. Kiskoilla läppärin saa helposti nukkkumaan.

Tällä hetkellä kaapissa asuu läppäri, x-box ja vanha pleikkari. Mikä ihaninta se syö myös kaikki johdot, ohjaimet, pelit, näppäimistön, hiiren ja muun sotkun. Epäsiistien tasojen syy ei ole käyttäjässä. Syy on huonossa suunnittelussa. Usko pois.

Rolltop-reppu

Uusin valmistunut projektini on pikkuveljelle ommeltu rolltop-reppu. Pikkuveli valmistui  maisteriksi ja lahjaksi ompelin tämän. Täysin epäitsekäs lahja, johon ei liittynyt yhtään värkkäilyn tarvetta. Materiaali 500den condura.

 

Tässä projektissa pyrin pelkistämään hiukan kaikkea. Varsinkin ulospäin näkyvät ratkaisut pyrin pitämään yksinkertaisina. Käytin 10 mm vetoketjuja, 50 mm pikasolkea ja hain rautakaupasta sidontaliinat olkainten säätämiseen. Pääsyy liioiteltuihin osiin oli turhamisuus, mutta samalla korvasin mahdolliset hajoavat osat parempiin. 

Laukun sisällä otin enemmän vapauksia. Käytännössä tuhrasin sinne kaikkea. Vaikka ulkopuolen materiaali on kevyesti pinnoitettua, päätin levittää nestemäistä kumia saumoihin ja samalla ympäri asuntoa. Lisäksi ompelin paremmin vettä kestävän vuoren ripstop-nylonista (Kuvassa A). Se on kokonaan irroitettavissa velcrolla (Kuvassa B). Lisäksi väkersin makuualustasta ja jämänylonista pehmikkeen selälle (Kuvassa C). Vaikka et kantaisi aina teräväreunaisia kappaleita, pehmike antaa ryhtiä repulle. Tätä ideaa aion käyttää jatkossakin.   

Yhteenveto: Reppu onnistui yli odotusten, jotka eivät olleet korkealla. Jatkossa suunnitelen enemmän. Lankaa esimerkiksi kului yli 500 metriä. Kestäähän tuo, mutta viisinkertainen saumaommel kumikuorrutteella ei ole nätti. Onneksi pahimmat tuhnut jäivät näkymättömiin. 


Mokasin pahasti myös olkaviilekkeiden tekemisen. Ensimmäinen moniulotteisen kaunis suora versio painoi niskaa ja kainaloa. Jouduin tekemään lähes kokonaan uuden. Uusi muotoiltu olkain on toimiva miehen harteilla ja kenttätesteissä kannoin repussa helposti taakkaa. Voimakkaampi viilekemuotoilu helpottaisi naisten käyttöä ja reppua olisi mukavampi kantaa myös tyhjänä. Tosin, jos ongelma on kyvyttömyys kantaa tyhjää reppua, se on. 

"Harmi, kun olkaimet ovat liian leveät", miettii tämä tyttö tässä kuvassa ja katsoo kaukaisuuteen.