Koko hökötyksen kunto oli karmea. Radiosta ja levysoittimesta puuttui osia ja lisäksi kaapista löytyi kaksi nyrkillistä irronnutta rojua. Yksi jaloista oli katkennut ja pinnat olivat aikansa eläneet. Itse kaappi on kuitenkin lujaa tekoa. Se on tehty käsityönä ja kestänyt kymmeniä vuosia.
Isän autotallissa poistimme tyttökaverin kanssa koneistot, putsasimme kaiken, hioimme kevyesti ja lakkasimme kahteen kertaan. Kuvassa näkyvän "läppärihyllyn" tein teknisentyön jäterimoista liimalevynä. Lähes samaan tulokseen olisin päässyt rautakaupan liimalevyn kanssa, mutta olen aina säälinyt noita hukkarimoja. Rimoista saa myös hiukan persoonallisempaa jälkeä. Petsasin hyllyn ja hioin pinnan uudelleen. Kiskoilla läppärin saa helposti nukkkumaan.
Tällä hetkellä kaapissa asuu läppäri, x-box ja vanha pleikkari. Mikä ihaninta se syö myös kaikki johdot, ohjaimet, pelit, näppäimistön, hiiren ja muun sotkun. Epäsiistien tasojen syy ei ole käyttäjässä. Syy on huonossa suunnittelussa. Usko pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti