Tangram

Minulla kävi tuuri rautakaupassa. Bloom kookosmaaleja ja paneelivahoja oli poistolavalla. Näitä aion käyttää tulevana jouluna annettaviin tangrameihin. 

Prototyyppi alkaa muotoutua. Luulin saaneeni hienon idean tangrameista. Tyttöystävä pudotti maanpinnalle huomauttamalla, että Omin Käsin-kirjassa oli sama ohje. Ehkä se oli jäänyt alitajuntaan. Kelpo kirja kuitenkin. Alla kuva tontun pajalta.

Korjausvelkaa

Käsitöiden tekemisen ohella minulle kertyy jatkuvasti korjausvelkaa. Suurin osa tästä tulee tyttöystävän vaatteista ja tavaroista. Minusta on tullut oikea pitsinnyplääjä hänen paitojensa korjauksissa. Nyt vuorossa kuitenkin puutuolin eheytys.

Kokosin pohjan kiinnikkeet laatikoston päälle ja asetelma viehätti. Latasin tänne.

Istuinosan pohjassa on mielenkinntoinen merkintä. Tuoli on siis suomen armeijan mallia 1940. Olisi mukava tietää enemmän tämän mallin historiasta. Tuoli on tukevaa tekoa ja vielä pitkän käytön jälkeen korjattavissa. 

Merkintä tuolin pohjassa

Lattiatyyny

Otsikko kertoo paljon. Tämä oli helppo ja hauska projekti. Kangas Marimekolta ja sävyyn sopiva lanka. Täysin sopivaa lankaa ei yleensä löydy, jolloin kannattaa valita hiukan kangasta tummempi. Täyteenä on vanua. Kierrätin vanhoja tyynyjä. Pesin taloyhtiön teollisuuspesukoneissa ja kuivasin rummussa. Saumat auki ja lattiatyynyn täytteeksi. 

Ompelu ei ollut haastavaa, mutta kannattaa panostaa yksityiskohtiin. Kankaan reunasta leikkasin palan, josta ilmenee suunnitelija sekä vuosi. Siitä askartelin lapun. Lopuksi ompelin reunaa kiertävän yksinkertaisen tereen. Taakse tuli vetoketju täyttämistä varten

Tammikarmit peiliin

Tarvitsimme peilin ja päätin pistää parastani. Itse peili löytyi Punaisen ristin kirpputorilta. Kehyksen tein tammilevystä. 

Peili täyttää tarkoituksensa. Ainoa pettymys on, että siitä tuli hyvin tavanomainen. Tein nimittäin siihen ilahduttavat puuliitokset ja peili on siksi kasassa pelkällä liimalla. Aikaa siinä vierähti, kun en osannut vastustaa jiirisahan houkutusta.

Puujakkarat

Tämän tein opiskeluaikana opinnäytteeksi. Pienemmän tein ensin ja isompi on siitä kehitelty versio. Isommassa oli vaatimuksena käyttää myös metallia, joten lisäsin tuikkutelineen. 

Kehitin valmistustavan, jossa höylättyjä 2x2 tuumaisia paloja liimataan yhteen. Ensimmäisessä versiossa hätiköin ja jouduin korjailemaan jälkiäni kynsiviilaa muistuttavalla työkalulla. Ne olivat meditatiivisia tunteja. Näin jälkeenpäin pidän pienestä käsityön jäljestä. Jakkaroissa on eräänlaiset sormiliitokset. 

Materiaalina mänty on pehmeää puuta. Sen takia jakkaroihin tulee muutoissa jälkiä tai pudotessaan, kun sitä käyttää käsipainona. Itse olen pitänyt siitä, että massiivipuuhun saa jäädä elämän jälki. Pinnassa on kiinanpuuöljy. On vanha sääntö puunkäsittelyssä, että pintaan ei saa laittaa puuta kovempaa ainetta. Käytännössä lakka olisi jo mennyt huonoksi. Lisäksi pinta vain paranee vanhetessaan. 

Tuikkuteline on takorautaa johon on hitsattu kolme putken pätkää. Puuosa oli hauska projekti. Sen liimailin loppujen lopuksi yhdestätoista eri palasta. 

Koulutehtävään kuului suunnitella uusi tuote. Ajatukseni oli tehdä tuikkutelineen jättämään aukkoon sopiva leipälapio. Tällöin jakkara toimii sopivankorkuisena läppäripöytänä. Leipälapio mahdollistaa hiiren käytön. Tämä on ollut toimiva kokonaisuus.

Leipälapiolle on lovet jakkaran alla. Niihin leipälapion voi taitella säilöön. Silloin se ei jää pyörimään kaapin pohjalle. Nyt jakkaran päällä syntyy tämä teksti.

Rolltop reppu nro 2

Tein tyttökaverille repun. Ideana oli tehdä yksinkertainen laukku, jossa kiinnitetään erityistä huomiota yksityiskohtiin. Yksinkertaistaminen ei ole ihan yksinkertaista, mutta lopputulos on mielestäni erityinen. 

Materiaali on punaista 300 den conduraa. Koska condura kestää kulutusta, pystyin käyttämään sopivan ohutta kangasta. Lisäksi kankaassa on pinnoitus, josta on iloa kannettaessa läppäriä sateella. Innostuin kankaasta ja suunnittelin siitä repun. Sopivan punaiset hihnat löytyivät rautakaupan sidontaliinoista. 

Vaikutteita olen saanut pyöräilyrepuista, mutta tätä voi käyttää hiihtämisessäkin. Monipuolista. Olkaimet ovat muotoiltu mittatilauksena, jolloin myös hiihtäminen onnistuu. Vaikka viilekkiden tekeminen on tympeintä näpertämistä, niissä saavutetaan suurimmat itse tekemisen edut. 

Koska repussa haettiin pelkistettyä ulkonäköä, lisäsin härpäkkeet sisälle. Repun sisällä on tasku pehmikkeelle, järjestelytasku selänpuolella ja irroitettava läppäritasku. Läppäritasku  kiinnittyy kahdella tikapuusoljella. Solkikiinnitys tapahtuu nopeasti ja soljet eivät häiritse kun läppäri ei ole paikalla. 

Yhteenvetona tämä onnistui hyvin. Toisaalta ompelin tätä kauan. Yksityiskohtien hiominen vei aikaa. Esimerkiksi etutaskun vetoketjun ompelin kolmesti. Lopussa kiitos seisoo ja ei minulla ole kiire. 

Tulevaa

Olen viimeaikoina ommellut ja blogi on jäänyt päivittämättä. Ajattelin laittaa muutaman lyhyen ennakon tulevasta. 

Tässä suunnittelua uudesta päiväpeitosta. Ompeleminen on jo aloitettu, mutta tämä vaatinee hiukan työtä. 

Lisäksi olen värkännyt tyttökaverin repun kimpussa. Se on oikeastaan jo kenttätestaus vaiheessa. Alla muutama kuva ompeluvaiheesta. 

Aiemmassa repussa harmittelin olkaviilekkeitä. Tässä on uuden repun parannellut versiot. 

Tässä vielä loppuun kaksi oranssia työhevosta. Fiskarssin sakset ja husqvarna 3600. Yllätyin itsekkin, että sain tehtyä ompelustakin välineurheilua.

Teepussitaulu

Tämä on tyttöystäväni tekemä taulu. Hän on pienenä aloittanyt teepussien keräilyn, koska lapsena on kiva keräillä. Taulun idea on yksinkertainen, kuten hyvät ideat usein ovat.

(Tässä kuvassa leikin uuden kameran väriasetuksilla)

Lähikuva

Taulussa on aseteltu 99 teepussin pakkausta kehyksiin. Järjestys on värikoordinoitu. Jokin tässä viehättää. Varsinkin keittiönpöydän vieressä toimiva teos. Aamukahvin lomassa tätä on mukava tarkkailla ja vielä monen vuoden jälkeen löydän uusia yksityiskohtia. Olen kiinnostunut arkitaiteesta ja tässä lähes sata on päässyt kehyksiin.

Lisäksi tämä on monikäyttöinen. Se sopii tunnelmallisiin talviiltoihin ja kepeisiin kevätaamuihin. 

Hyvää uuttavuotta.

Näin siinä käy, kun luulee olevansa luova. Tälläinen ohje löytyi deko-lehdestä 4/2008. Tämäkin oli siis jo keksitty idea.